Kuljen eteenpäin, puussa näkyy jotain...
Mikähän se on?
Kaunista
Poikkean polulta ja löydän puun, jota menen katsomaan lähempää
Löydän kaninkolon ja kun tarkastelen sitä paremmin...
Kuinkas sitten kävikään?
Päädyin toiseen metsään
Siellä oli selvästi tapahtunut jotain outoa...
Siellä oli myös jotain kaunista
Kiivetessäni kukkulalle, löydän hienon paikan
Täällä puilla on koko eroa
Päätin matkani Liisan hautakivelle R.I.P Liisa
_________________________________________________________________________________
Tähän siis päättyi omaperäinen tarinani...
Tarina syntyi kiitos kaveripiirissäni syntyneen hauskan vitsin ja ihanan ystäväni blogin postauksen ansiosta (blogiin/postaukseen pääsee tästä) joten isot kiitokset teille. Tekstissä on myös mukana omaa mielikuvitustani.
Tarina siis kertoi minusta eksyneenä Ihmemaahan, siihen samaiseen, jonka myös Liisa löysi. Jos teillä ei ole hajuakaan kenestä Liisasta puhun, katsokaa elokuva Liisa Ihmemaassa.
Tässä kaikki tällä kertaa kiitos, että jaksoit lukea postaukseni, lukijaksi saa liittyä ja kommentteja saa ja kannattaa laittaa.
Ensikertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti